Kaikki bussit vievät kotiin...

Nyt ollaan sitten majailtu täällä muutama päivä ja päästy jo töihinkin. Immunologian harjoittelu alkoi tänään Pediatric Hospitalin immunologian labrassa. Labra on tosi pieni mutta yllättävän kehittynyt analysaattoreiden ja työtapojenkin osalta. Siellä me nyt sitten vietämme arkipäivät aamusta iltapäivään. Työkaverit vaikuttavat tosi rennoilta ja mukavilta, mutta kieli on pienoinen ongelma. Elekielelläkin tuntuu selviytyvän jotenkin ja me opetellaan kovaa vauhtia portugalia...

Nyt tiedän, miksi täällä on niin kumallinen aikakäsitys! Aamulla lähdettiin kotoa ysin paikkeilla ja naapurin kukko se kiekui siihen aikaan. Eikös sananlaskun mukaan kukon pitäisi kiekua perhanan aikaisin?

Eilen oltiin Coimbra-turistikierroksella professor Henriquen kanssa ja opeteltiin työmatka sairaalaan ja tutustuttiin pariin ostoskeskukseen. Niitä ei voi koskaan olla liikaa. Aluksi tutustuttiin vanhaan yliopistoon ja se olikin valtavan hieno. Valitettavasti hienoimmat osat eli sisätilat jäi kuvaamatta, se oli kielletty. Päästiin syömään tosi kivaan pikku ravintolaan ja opittiin hiukan ravintolakulttuuriakin sitten. Kiivettiin myös keskustasta portaita pitkin vanhalle kappelille joka on lähellä yliopistoa. Portaikon tai kadun nimi tarkoittaa jotain seläntappokatua. Ymmärrän hyvin, miksi. Lopuksi mainitsin kaipaavani kameraa ja kävimme yhdessä ostoskeskuksessa katsomassa vaihtoehtoja. Sieltä sitten löysin söpön valkoisen kameran ja nyt saan sitten napsittua kuvia määrättömästi :). Päivä oli kyllä onnistunut kaikin puolin. Illalla taaperrettiin naapurustossa katselemassa maisemia. Aikamoista kiipeilyä.

Englannin puhuminen irtoaa jo aika luonnostaan vaikka toisinaan sorrutaankin puhumaan toisillemme suomea. Nyt pitäisi sitten yrittää harjoitella portugaliakin.

Ja nyt niitä kuvia: